<< Takaisin

Mitä yrityksen suomalaisuus oikeasti kertoo meille?

Yhä monimutkaisemmassa maailmassa pelot ja epäluulo kasvavat. Ja juuri silloin suomalaisten brändien tarjoama nostalgia viehättää entistä enemmän. Samalla pelkomme kärjistävät keskusteluilmapiiriä, joka saa arvostaan huolehtivia yrityksiä pelkäämään osallistumista yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Fazer, Fiskars, Kone, Marimerkko, Nokia, Paulig. Bränditutkimus toisensa jälkeen kertoo meille, kuinka me suomalaiset luottamme ja arvostamme ikonisia suomalaisia brändejä ylitse muiden. Mutta perustuuko luottamus näihin yrityksiin lopulta vain siihen, että ne ovat ehtineet rakentaa tarinaansa alueella, josta sattui muodostumaan kansallisvaltio nimeltä Suomi? Ja uskaltaisiko Suomessa rakentaa brändiä afrikkalaisella, aasialaisella tai edes venäläisellä nimellä?

Tekirin viidettä vuotta toteuttamassa Luottamuspuntari-tutkimuksessa mitataan kahdeksaa eri osa-aluetta josta luottamuksen voi katsoa rakentuvan. Vuosittain noin 500 suomalaista on arvioinut kaikkiaan 70-kymmentä organisaatiota ja tutkimuksen tulos on aina sama: suomalaiset yritykset loistavat Fazer on tutkimuksen vakiomenestyjä.

Kiinnostavampaa on kuitenkin se mihin osa-alueisiin suomalaiset luottavat: organisaatiot saavat huonoimmat arvosanat avoimuudesta ja vastuunkannosta maailmasta. Hyvät arvosanat kasaantuvat osaamiseen, johdonmukaisuuteen ja tulosten aikaansaamiseen. Suomalaisten mielikuvat kertovat meille enemmän suomalaisten arvoista ja suomalaisuudesta kuin yritysten toiminnasta tai arvoista.

Olisiko siis aika purkaa bränditutkimusten itseään ruokkiva suomalaisen nostalgian kehä ja keskittyä vastuunkannon vaikeisiin kysymyksiin? Voisimmeko kuitenkin nostalgiasta kumpua sijaan ruveta puhumaan brändien kohdalla ylisukupolvisuudesta ja hyvästä yrityskansalaisuudesta? Tämä auttaisi myös Suomessa toimivien, tai tänne haluavien, yritysten ulkomaisuudesta aiheutuvaa aiheetonta painolastia.

Ikonisten suomalaisten brändien menestys toki kumpuaa näiden vaikeiden kysymysten onnistuneesta ratkomisesta, ja luulen että vastuunkannon mittareillakin ne pärjäävät kohtalaisen hyvin, kuten esimerkiksi Neste on osoittanut. Suomalaisen yhteiskunnan harvinaislaatuinen luottamuksen ilmapiiri tarjoaisi yrityksille erinomaisen mahdollisuuden näyttää esimerkkiä siitä, miten avoimuus ja vastuunkanto yhteiskunnasta toteutetaan. Sillä yhteiskunnalliseen keskusteluun pitkäjänteisesti osallistuminen on yksi varmimmista keinoista rakentaa luottamuspääoma mainekolhuja vastaan.

Mutta olemmeko me kansalaiset valmiita antamaan yrityksille happea tämän keskustelun käymiseen – yhteiskunnallinen keskustelu ja omaa identiteettiä haastavien mielipiteiden kuuleminen vaatii kärsivällisyyttä kuulijalta. Kokemukseni mukaan monella yrityksellä tätä olisi, mutta onko sinulla ja minulla?