”Olen kaupan kassalla töissä opiskelujen ohessa. Siellä joku asiakas saattaa sanoa, että hyi vittu, kun sä olet ruma. En koskaan kuvitellut, että tämmöistä voi tapahtua 16-vuotiaalle, joka on vain siellä töissä. Miten tähän pitäisi suhtautua?”, nuori nainen kysyi Tekirin keskustelun viimeisenä yleisökysymyksenä pari viikkoa sitten SuomiAreenalla Porissa.
Kysymys vahvisti sen, että keskustelu kannatti järjestää. Keskustelun aiheina olivat viha ja vihan voittaminen. Se kiinnosti ihmisiä: kuulijoita oli yli 600, ja kaikki eivät mahtuneet istumaan. Lavalla oli hieno joukko: Päivi Nerg, Hannu Lauerma, Aku Louhimies ja Tuure Boelius. Ihmisten kasvoista näki, että keskustelu valaisi ja puhdisti. Kuten hyvät keskustelut aina tekevät.
Vihasta puhutaan paljon. Siksi me Tekirissä halusimme tietää ennen keskustelua, mitkä ihmiset tai ihmisryhmät vihastuttavat tai ärsyttävät suomalaisia. Pyysimme tutkimusyritys Kantaria selvittämään, mitä tästä voisi saada selville. Tutkimus valmistui, ja se kertoi, että 65 prosenttia suomalaisista ei pystynyt löytämään yhtäkään vihastuttavaa ihmistä tai ihmisryhmää. Tämä luku oli tutkimuksen tärkein uutinen. Suomessa viha on vähäistä.
Halusimme ymmärtää suomalaisten vihaa, vihastusta ja vihan kohteita paremmin.
Halusimme, että vihasta ja vihastuksesta keskusteltaisiin enemmän. Halusimme myös, että vihan kohteet saavat kasvot. Vain kohtaaminen auttaa vihan voittamiseen. Ihminen on tuntenut vihan tunteita aikojen ja evoluution alusta lähtien. Viha ja aggressio ovat olleet myös tarpeen peittämään epämiellyttävämmät tunteet, kuten psykiatri Hannu Lauerma hyvin sanoi Tekirin keskustelussa.
Vihasta puhuminen aiheuttaa paljon tunteita, myös ahdistusta. Se, mitä emme ymmärrä, pelottaa. Siksi juuri keskustelu ja vihan kohtaaminen ovat tärkeää ja puhdistavaa. On myös tärkeätä panna asiat mittasuhteisiin. Viha on ollut osa Suomen historiaa, vaikkapa 1918 tai 1930-luvulla. Itse muistan 1970-luvun ylipolitisoituneen maiseman, jossa vihattiin jopa niitä, jotka uskalsivat arvostella Neuvostoliittoa liian äänekkäästi.
Keskustelu vihasta ja vihapuheesta jatkuu varmasti. Usein keskustelu kuitenkin jää kauhisteluksi ja kuvitteluksi vihapuheen kasvusta. Toisinaan myös kriittinen keskustelu tulkitaan vihapuheeksi. Tahallinen väärinymmärtäminen leviää.
Me Tekirissä jatkamme entistä innokkaammin keskustelua. Uskomme brutaaliin totuudellisuuteen, ja siksi palaamme varmasti aiheeseen. Se on myös työtämme. Monet asiakkaistamme joutuvat vihaisen keskustelun kohteiksi. Monet asiakkaamme kokevat, että hyväntahtoinen ymmärrys ei asu mediassa eikä sosiaalisessa mediassa. Väärinymmärtäminen käy hyvin kaupaksi, mutta tylsät faktat tai ajatellut näkemykset pölyttyvät usein median ja somen hyllyillä. Niitä ei ole liikaa tarjolla.
Kaikkein tärkeintä on kuitenkin se, että kukaan ei joudu kohtaamaan Suomessa summittaista ja tarpeetonta vihaa. Se koskee myös kaupan kassalla työtään tekevää nuorta naista. Yksi vastaus hänen kysymykseensä oli, että jokaisella on vastuu. Myös sillä asiakkaalla, joka odottaa vuoroaan vihapuhujan jälkeen.