Entiset Venäjän ystävät löysivät näppärän tavan henkilökohtaiseen maineenhallintaan

Venäjään ymmärtävällä asenteella suhtautuneet poliitikot huomasivat 24. helmikuuta pudonneensa julkisen keskustelun väärälle puolelle. Tuli tarve kertoa oma tarina omin ehdoin, henkilöhaastattelussa. 
 
Televisiokuvassa näkyy mies ja nainen. Miehen katse painuu alaviistoon ja asento on kyyry. Mukavampiakin tilanteita on pitkän uran aikana varmasti ollut. Nainen katsoo papereihinsa ja kertoo, että he ovat sopineet ”voivansa puhua aivan kaikista aiheista, jokaisesta yksityiskohdasta”. Oprah Winfrey on juuri aloittamassa pyöräilijäsuuruus Lance Armstrongin haastattelun. Tässä tammikuussa 2013 kuvatussa ohjelmassa Armstrong lopulta tunnusti dopingin käytön. 
 
Haastattelun antaminen juuri Oprahille tuskin oli sattumaa. Televisioikonin tapa suhtautua vieraisiinsa on empaattinen ja varmaa on, että omalle tarinalleen saa maksimaalisen näkyvyyden. Kohun keskellä kärvistelevällä on puolestaan kova tarve muuttua objektista subjektiksi, siis julkisen keskustelun potkupallosta pelaajaksi. Siksi usein on järkevää ottaa itse aloite, kertoa oma näkökulmansa. 
 
Venäjän aloitettua 24. helmikuuta hyökkäyssodan Ukrainaan ruvettiin moneen idänsuhteiden konkariin nopeasti suhtautumaan kuin positiivisen B-näytteen antaneeseen urheilusankariin. Esimerkiksi Tarja Halonen, Erkki Tuomioja, Mauri Pekkarinen, Esko Aho ja Eero Heinäluoma saivat median, mutta etenkin somen puolella tiukkaa kritiikkiä liian läheisestä yhteistyöasenteesta Venäjään. 
 
Kierrosten noustua osa Venäjän entisistä ystävistä on tehnyt saman ratkaisun kuin Lance Armstrong: antanut näyttävän henkilöhaastattelun, jossa kertovat, miten asiat ovat omasta mielestään menneet ja miksi. Näin ovat toimineet esimerkiksi Esko Aho, Eero Heinäluoma ja viimeisimpänä Tarja Halonen. 
 
Haastattelujen henki on ollut myötäsukainen. Niissä referoidaan haastateltavan näkökulmaa, jota ei juuri lähdetä haastamaan. Kritiikki tuodaan esiin etupäässä passiivissa eli tyylissä ”viime aikoina häntä on moitittu kovastikin toimistaan”. Päähenkilön kannalta ikävimmät kysymykset, ikävimmässä muodossaan, näyttävät jääneen kysymättä. 
 
Jokainen toimittajan töitä joskus tehnyt todennäköisesti tunnistaa mistä tilanne johtuu. Haastatteluun suostuminen on Suomessa entisille poliitikoillekin vapaaehtoista. Haastattelupyynnön yhteydessä on varsin tavallista, että haastattelun potentiaalinen antaja ja toimittaja käyvät keskustelua jutun näkökulmasta ja haastattelun teemoista. Toimituksella saattaa olla houkutusta tulla puolimatkaan vastaan, jotta päähenkilö ylipäätään suostuu haastatteluun. 
 
Yleisön kannalta olisi kuitenkin toivottavaa, että haastatteluja pyrittäisiin tekemään enemmän niillä ehdoilla, jotka Oprah Winfrey kertoi neuvotelleensa Lance Armstrongin kanssa. Haastateltava määrittelee vastaukset, mutta ei kysymyksiä. 
 
Tuukka Hetemäki 
Johtava konsultti 
 
Kirjoittaja työskentelee Tekirin johtavana konsulttina kriisiviestinnän, maineenhallinnan ja varautumisen parissa. Tekirin asiantuntijat kirjoittavat säännöllisesti katsauksia ajankohtaisiin aiheisiin. Tuukan ja muiden viestinnän ammattilaistemme teksteihin voit tutustua lisää täällä.