Suomalaisilla on paljon toiveita ja odotuksia Euroopan parlamenttia kohtaan, mutta niiden toteuttaminen vaatii kuitenkin aktiivista vaikuttamistyötä, jotta suomalaisten ääni kuuluisi Brysselissä vahvemmin.
Presidentinvaalit saatiin vasta taputeltua, mutta on jo aika suunnata katse EU-vaaleihin tai Eurovaaleihin, jotka pidetään 9.6.2024. Yleensä toukokuussa pidettyjen vaalien ajankohta onkin myöhäisin sitten vuoden 2009. Samalla kun Euroopan parlamentin kokoonpanosta äänestetään, vaihtuu myös Euroopan komission kokoonpano, Eurooppa-neuvoston puheenjohtajuus sekä EU:n ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja.
Näissä vaaleissa on paikkoja jaossa aiempaa enemmän, sillä entisen 705 mepin sijaan nyt valitaan 720 meppiä. Myös Suomi saa yhden lisäpaikan ja suomalaisten edustajien määrä nousee 15 edustajaan.
Painopistealueita on monia, yhtenäisyys epävarmassa tilanteessa tärkeää
Nykyisellä EU:n viisivuotiskaudella poliittista ilmatilaa ovat hallinneet vihreä siirtymä, korona ja siihen linkittyneet historialliset päätökset EU:n elpymisvälineestä sekä Ukrainan sota ja EU:n tuki Ukrainalle. Tulevalla viisivuotiskaudella fokuksessa säilyvät edelleen ilmasto ja vihreä siirtymä, Ukrainan tukeminen, johon liittyy Euroopan kokonaisturvallisuuden vahvistaminen, ja EU:n laajentuminen.
Painopisteinä tulee olemaan myös EU:n kilpailukyvyn ja sisämarkkinoiden toiminnan parantaminen sekä jäsenmaiden talouspolitiikan tarkempi monitorointi. Myös keskustelu uusista jäsenistä on aktivoitunut Ukrainan jäsenyysneuvottelujen myötä, mutta todennäköisempää on, että uusia jäseniä tulee Balkanin suunnalta, missä Albania ja Pohjois-Makedonia voisivat täyttää jäsenyyskriteerit.
Vuoden 2023 lopulla julkaistu Eurobarometri kertoo, että melkein joka toisen suomalaisen mielestä Euroopan parlamentin tulisi ensisijaisesti käsitellä puolustusta ja turvallisuutta mukaan lukien ulkorajojen turvaaminen. Toiseksi tärkeimmäksi aiheeksi suomalaiset nostivat demokratian ja oikeusvaltion puolustamisen. Lisäksi suomalaiset toivovat parlamentin käsittelevän ilmastonmuutoksen torjuntaa (36 %) ja köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaa (35 %).
Suomalaisten toiveisiin puolustuksen painottamisesta tullaan varmasti vastaamaan. Vaikka Euroopan parlamentilla ei ole päätösvaltaa unionin yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, mikä kuuluu EU:n perussopimuksen mukaan jäsenmaille, aihe nousee varmasti keskusteluun tulevalla kaudella. Toisaalta suomalaisten ei kannata tuudittautua siihen, että heidän toiveitansa kuullaan, vaan vaikuttamaan täytyy pyrkiä aktiivisesti ja tuoda näkemystä oikeisiin pöytiin.
Ehdolla joukko kovia nimiä ja huhut käyvät kuumana
Ursula von der Leyen pyrkii jatkamaan Euroopan komission johdossa. Hänelle ei ole ilmaantunut vahvaa vastaehdokasta, sillä parlamenttiryhmien luottamus kärkiehdokasjärjestelmään, jossa isoimman ryhmän ehdokkaasta tulisi komission puheenjohtaja, on heikkoa. Viimeksi tämän epävirallisen järjestelmän yli käveltiin, kun Saksa ja Ranska nostivat von der Leyenin komission johtoon ohi parlamenttiryhmän kärkiehdokkaan Manfred Weberin.
Jutta Urpilaisen tie komissaarina päättyy nykyiseen kauteen ja Petteri Orpon hallitus tulee nimeämään ehdokkaansa komisaariksi. Ehdokashuhuissa puhutaan Henna Virkkusesta, joka on pitkän linjan kansanedustaja, ministeri ja toisen kauden meppi. Hän on myös ilmoittanut pyrkivänsä kolmannelle kaudelle Euroopan parlamentissa. Huhuja liikkuu myös Antti Häkkäsen ja Elina Valtosen mahdollisesta kiinnostuksesta komissaarin salkkua kohtaan, mutta Virkkusen ehdokkuus vaikuttaa kuitenkin todennäköisimmältä. Virkkusella arvioidaan olevan hyvät mahdollisuudet saada painava salkku mahdollisesti energia-, liikenne-, puolustus- tai laajentumisasioista vastaavana komissaarina.
Parlamentissa tullaan näkemään Suomesta joukko uusia nimiä, sillä paikkoja on vapautumassa todella runsaasti. Ainakin seitsemän istuvaa edustajaa (Pekkarinen, Torvalds, Kumpula-Natri, Hautala, Alametsä, Sarvamaa, Modig) ovat ilmoittaneet, etteivät hae jatkokautta, ja lisäksi nähtiin erikoinen episodi, kun perussuomalaisten puoluehallitus päätti olla asettamatta Teuvo Hakkaraista ehdolle, vaikka hän itse oli jo ilmoittanut tavoittelevansa jatkokautta, Jatkokautta tavoittelevat ainakin Ville Niinistö, Eero Heinäluoma, Sirpa Pietikäinen, Henna Virkkunen ja Elsi Katainen.
Vaaleihin on ilmoittautunut jo kotimaan politiikan kovia nimiä, kun entisiä ja nykyisiä puoluejohtajia on ilmoittautunut ehdolle. Anna-Maja Henriksson asettui ehdolle puolustamaan RKP:n ainoaa paikkaa ja Vihreiden entinen puheenjohtaja Maria Ohisalo on myös ehdolla. Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson myös harkitsee ehdokkuutta. Perussuomalaisista lyhyen ministeripestin hoitanut Vilhelm Junnila on ilmoittautunut kisaan ja SDP:n viidennen kauden kansanedustaja Maria Guzenina on hänkin ehdolla.
Vaalit ovatkin poikkeuksellisen kiinnostavat, koska paikkoja on vapautumassa paljon ja ehdokkaat ovat puolueidensa isoimpia nimiä. Yleisesti ennusteet povaavat suurta vaalivoittoa kansallismielisille ja EU-kriittisille populistisille oikeistopuolueille vihreiden, liberaalien sekä sosiaalidemokraattien paikkamäärän kustannuksella. Kriittisten näkemysten ja muutosvaatimusten lisääntyessä komission johdon ja EU:n virkakoneiston kyvyt joutuvat testiin. Koneiston ja toimintamallien vahvat perinteet todennäköisesti suojelevat niitä suurilta mullistuksilta, mutta nähtäväksi jää, miten paine vaikuttaa puolustuksen ja vihreän siirtymän vaatimien uusien avauksien toteutusmahdollisuuksiin.
Saku Pesonen
Viestinnän suunnittelija
Tomi Nyström
Johtava konsultti, vaikuttajaviestintä
Markus Vierumäki
Vaikuttajaviestinnän konsultti
Teksti on julkaistu Tekirin kevään Politiikkaluotaimessa. Politiikkaluotaimen voit tilata itsellesi täältä. Tekirin asiantuntijat kirjoittavat säännöllisesti katsauksia ajankohtaisiin aiheisiin. Sakun, Tomin, Markuksen ja muiden viestinnän ammattilaistemme teksteihin voit tutustua laajemmin täällä.