Vuotta 2026 on ehditty kutsua helpottuneeseen sävyyn vaalittomaksi vuodeksi. Paperilla se pitääkin paikkansa, sillä Suomessa ei järjestetä tänä vuonna vaaleja – seurakuntavaaleja lukuun ottamatta. Politiikkaa seuraavalle vaaliton on kuitenkin vain puoliksi totuus. Valmistautuminen kohti ensi vuoden eduskuntavaaleja on puolueissa ja ministeriöissä nimittäin jo täydessä käynnissä.
Viime vuodet ovat olleet poikkeuksellisen vilkkaita vaalivuosia: viitenä edellisenä vuotena on jokaisena järjestetty vaalit ja joinain vuosina useammatkin. Tämän vuoden niin sanottu hengähdystauko on kuitenkin harhaanjohtava, sillä politiikan kulisseissa käy jo täysi kuhina.
Vaalityö alkaa paljon ennen kuin yksikään vaalimainos kiinnitetään tolppaan. Puolueissa kirjoitetaan ohjelmia, piirijärjestöissä kartoitetaan ehdokkaita ja puoluekokouksissa puoluejohtoon hakevat ottavat mittaa toisistaan. Puolueiden johtotehtäviin näyttääkin olevan tunkua. Yksi syy siihen on varmasti se, että moni haluaa rakentaa itselleen mahdollisimman vahvat asetelmat seuraavaa hallitusta ajatellen, jos oma puolue sinne päätyy.
Moni puolue onkin käynnistänyt eduskuntavaalien 2027 ehdokasasettelua yllättävän varhain. Se kertoo siitä, että kilpailu näkyvyydestä alkaa nykyään aiemmin ja seuraavaa hallitusta hahmotellaan jo ennen varsinaista kampanjakevättä – tai ehkä puolueissa on vain vieroitusoireita kampanjoinnin puutteesta.
Painaako vaaliväsymys?
Kun vaaleja on ollut joka vuosi, ei ole kovin yllättävää, jos sekä puoluekentällä että äänestäjissä näkyy väsymystä. Demokratia tarvitsee juhlahetkensä, mutta jos juhlia on jatkuvasti, jossain vaiheessa ei enää jaksa tai edes muista, mikä tällä kertaa olikaan juhlan aihe. Erityisesti äänestysprosentit ovat muistuttaneet siitä, ettei vaalien suuri määrä lisää äänestysintoa. Päinvastoin riskinä on, että vaaleista syntyy niin suuri ähky, ettei uurnalle jakseta enää lähteä.
Tämän hetken mittaukset tukevat ajatusta siitä, että politiikassa eletään jo esivaalien aikaa. Tuoreissa kannatusluvuissa SDP on edelleen kärjessä ja kokoomus toisena. Keskusta ja perussuomalaiset liikkuvat niiden takana lähellä toisiaan. Luvut kertovat tämän hetken asetelmasta, mutta eivät vielä lopputuloksesta. Sen osoittivat myös viime eduskuntavaalit. Vuotta ennen vaalipäivää eli huhtikuussa 2022 silloinen pääministeripuolue SDP oli kyselyiden kakkospaikalla vajaan 18 prosentin kannatuksella. Asetelma oli vastaava kuin nyt, sillä suurimmalla oppositiopuolueella kokoomuksella oli yli kuuden prosenttiyksikön johto ja perussuomalaiset olivat selvällä takamatkalla. Vuoden aikana voimasuhteet kuitenkin elivät, ja vaaleissa puolueiden kannatus oli paljon lähempänä toisiaan. Siksi tämän päivän gallupeista voi tehdä havaintoja, mutta niiden perusteella ei vielä kannata veistää hallituspohjaa kiveen.
Hallituspohjat muotoutuvat jo
Jos joku ajattelee, että nyt politiikassa olisi hetki rauhoittua, kannattaa katsoa ehdokaslistoja, puoluekokouspuheita ja gallupkäyriä vielä kerran.
Muiden puolueiden mahdollisesta loppukiristä huolimatta demarien etumatka on sellainen, että puolueen puheenjohtaja Antti Lindtman lienee Suomen seuraava pääministeri. Toiseksi suureksi hallituspuolueeksi realistisia vaihtoehtoja ovat käytännössä kokoomus ja keskusta.
Kokoomuksen ja sitä talouspoliittisesti lähentyneen SDP:n muodostama sinipuna voisi tarjota poliittista vakautta, mutta joutuisi tekemään kompromisseja erityisesti sosiaali- ja työmarkkinapolitiikassa. SDP:n ja keskustan muodostaman punamullan haasteena sen sijaan olisi erityisesti se, että ilman kokoomusta hallitusta täytyisi täydentää joko vihreillä tai vasemmistoliitolla, joista kummankaan suhde keskustan kanssa ei ole toimivin.
Kolmen suuren eli SDP:n, kokoomuksen ja keskustan hallituksen tiellä on joitakin esteitä. Keskustaa vaa’ankieliasema demareiden ja kokoomuksen välillä houkuttelee, mutta demarit ovat lähtökohtaisesti haluttomia muodostamaan hallitusta kahden suuren porvaripuolueen kanssa, eikä hallituspohja ole myöskään kokoomuksen ensimmäinen valinta.
Erityisesti keskustan asema vaikuttaa ratkaisevasti siihen, kuinka paljon liikkumavaraa eri hallitusvaihtoehdoille syntyy. Samaan aikaan perussuomalaisten hallituspaikka näyttää kohtalaisesti elpyneestä kannatuksesta huolimatta epätodennäköiseltä, mikä kaventaa liikkumavaraa hallituspohjien suhteen – ja siten hallitusta muodostavan puolueen neuvotteluvaraa. Tästä huolimatta SDP on ilmoittanut, ettei puolue ole lähdössä perussuomalaisten kanssa hallitukseen.
Vuoden 2027 hallitusratkaisua ei välttämättä ratkaise yksin se, kuka tulee ensimmäiseksi, vaan se, kuka onnistuu tekemään omasta linjastaan hallituskelpoisen useampaan suuntaan. Tässä mielessä vaaliton vuosi ei ole politiikassa välivuosi, vaan vaihe, jossa seuraavan hallituksen rajat, ehdot ja todennäköisimmät kokoonpanot alkavat jo hahmottua.
Me Tekirissä seuraamme tarkasti, miten puolueet valmistautuvat kohti eduskuntavaaleja, miten ehdokasasettelu etenee ja millaisia poliittisia asetelmia tämän vuoden aikana rakennetaan. Jo nyt on selvää, että muodollisesti vaaliton vuosi on käytännössä kaikkea muuta.
Henriina Rantala
vaikuttajaviestinnän konsultti
Autamme asiakkaitamme vaikuttamaan omaan toimintaympäristöönsä. Tutustu palveluihimme Vaikuttajaviestintä-sivuilla ja ota yhteyttä!