Opetushallituksen uusi pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen sanoi haastattelussa ”kannattavansa digitalisaatiota”. Hienoa sinällään, mutta lausahdus kuulostaa vähän samalta kuin joku toteaisi uskovansa painovoimaan. Digitalisaatio ei ole mahdollisuus, vaan sen hyödyntäminen on välttämättömyys.
Halusimme tai emme, digitaalisuus on kasvava osa arkeamme eikä muutoksen vauhti tule enää koskaan olemaan yhtä hidas kuin nyt. Joku onkin todennut: ”Ensi kertaa ihmiskunnan historiassa muutosvauhti on niin nopea, että se minkä nuorena oppii, estää vanhana onnistumista.” Tämän on saanut jo tuta se reilu puolikas Fortune 500 -yrityksistä, jotka vuoden 2000 jälkeen ovat menneet konkurssiin, jotka on ostettu tai jotka ovat lopettaneet toimintansa.
Digitalisaatio ei ole mahdollisuus, vaan sen hyödyntäminen on välttämättömyys. Eivät matkailu-, finanssi- tai media-alan yritykset hyvästä sydämestä tai yleisestä mielenkiinnosta investoi miljoonia digitaaliseen kehittämiseen. Ne haluavat säilyä hengissä.
Edelleenkin liiketoiminnan perustana on yrityksen asiakkailleen tuottama arvo, josta asiakkaat ovat valmiita maksamaan. Mutta kilpailukenttä on muuttunut: yritys ei ole enää keskiössä vaan asiakas päättää missä, miten ja milloin se haluaa yrityksen kanssa kohdata.
Kuluttajabisneksessä se voi tarkoittaa esimerkiksi, että yhdelle piipahdus virka-aikaan kivijalkamyymälään voi edelleen olla mieluisin yhteyskanava, toinen chattaa saman asian kotisohvalta iltamyöhällä ja kolmas viestii omat tarpeensa applikaation tai sosiaalisen median kautta ruuhkabussista.
Edellistä sukupolvea palvelleille kiinteistönvälittäjille riitti, että myytävät asunnot listattiin konttorin ikkunassa ja kenties sunnuntain päivälehdessä. Viime vuosikymmenen aikana kuluttajat ovat tottuneet siihen, että kaikki kohteet löytyvät verkosta, niin yritysten omilta nettisivuilta kuin verkon markkinapaikoilta.
Eikä ilmoitusten sisältökään ole enää entisensä: kohteista on kuvia ja videoita tai peräti kokonaisia virtuaaliesittelyjä. Kuluttaja voi edelleen perinteisempään tapaan lähettää välittäjälle sähköpostia tai soittopyynnön tai avata chat-kanavan suoraan ilmoituksesta. Tarjouksenkin asunnosta voi jättää verkkokanavien kautta.
Yrityksen tehtävä on huolehtia siitä, että kuluttajan kaipaamat kanavat ovat olemassa – ja että niiden kautta syntyy ylivertainen kokemus, jossa yhdistyvät helppous, nopeus ja laadukkuus kilpailukykyiseen hintaan.
Kuitenkaan digitalisaatio ei tarkoita vain uusien hienojen nettisivujen rakentamista tai entistä ehompaa applikaatiota. Teknologia on ainoastaan mahdollistaja ja parhaimmillaan katalysaattori. Tärkeintä on määrittää mitä sen avulla halutaan saavuttaa: kenties kasvua tavoittamalla uusia asiakasryhmiä tai myymällä enemmän nykyisille; parempaa asiakaspalvelua nykyasiakkaille; vai sittenkin kustannussäästöjä automatisoimalla tuotantoprosesseja. Vai jotain ihan muuta – täysin uutta ja mullistavaa liiketoimintaa.
Jos palataan kiinteistönvälitykseen, kuka on se toimija, joka murtaa nykyisen liiketoimintamallin vaikka tarjoamalla täysin digitalisoidun kodinvaihtoprosessin?
Digitalisaatio ei ole saareke, jonka voi jättää tietohallinnon tai yritykseen juuri palkatun Chief Digital Officerin huoleksi. Se koskettaa yrityksen kaikkia osia, tasoja ja toimintoja. On uskallettava luopua tehtävistä, joita ei enää tarvita ja aktiivisesti opeteltava pois uudistumista hidastavista toimintamalleista. On uskallettava kokeilla. Ja on uskallettava investoida.
Vaarallisinta on aliarvioida muutoksen voima ja vauhti. Painovoiman vaikutuksia tuskin kukaan kyseenalaistaa – samaan toivottavasti päästään pian myös digitalisaation osalta.