Avoimuusrekisteri osaksi vaikuttamisen raportointia: Olemmeko matkalla kohti vaikuttamisen veropäivää?

Avoimuusrekisterilaki tuli voimaan 1.1.2024. Suomen mallin mukainen avoimuusrekisteri tuo näkyviin sen vaikuttamistoiminnan, jota tehdään mm. virallisten kuulemisten ulkopuolella. Tavoitteena on parantaa päätöksenteon avoimuutta. 

Vuoropuhelu on aina ollut keskeinen osa demokraattista päätöksentekoa. Tänä vuonna vaikuttaminen, jota toisinaan myös lobbaukseksi kutsutaan, kokee muutoksen. Nyt yritysten ja yhdistysten edunvalvontaa tekevien pitää kertoa, miten he yrittävät vaikuttaa tai pitävät yhteyttä päättäjiin eduskunnassa ja ministeriöissä. Tämä tehdään kirjaamalla tiedot avoimuusrekisteriin, joka on jo avattu. 
  
Avoimuusrekisteri lisää entisestään vuoropuhelua yhteiskunnassamme. Tarkoituksena on parantaa kansalaisten tiedonsaantia eduskuntaan ja ministeriöihin kohdistuvasta suunnitelmallisesta ja pitkäjänteisestä lobbauksesta, joka nykyisellään jää usein julkisuuslain ulottumattomiin ja siten piiloon.

Tulevaisuudessa raportointi voi myös hyvin laajentua kunta- ja maakuntatasolle, joissa päätetään muun muassa monista isoista kaavoitushankkeista sekä merkittävistä sosiaali- ja terveyspalveluiden hankinnoista. 

Avoimuusrekisterillä lisätään avoimuutta 

Kun päätöksenteko on avoimempaa, kaikilla on parempi käsitys siitä, keitä on kuultu lainvalmistelussa. Lisäksi avoimuusrekisteri parhaimmillaan torjuu epäasiallista vaikuttamista sekä vahvistaa luottamusta valtionhallintoon ja eri toimijoihin. 

Avoimuusrekisteri mahdollistaakin esimerkiksi tutkijoille ja journalisteille paremman pääsyn vaikuttamisen tutkimiseen.  

Toimittajat ja tutkijat ovat jo pitkään yrittäneet raottaa vaikuttamisen verhoa, esimerkiksi selvittämällä, kuka vierailee eduskunnassa ja kuinka monta kertaa. Kun toimintailmoitusten teko alkaa 1. heinäkuuta, alkavat myös toimittajat tutkia rekisteriä suurella mielenkiinnolla. Uutuudenviehätys tulee madaltamaan uutiskynnystä, joten aihe tulee suurella todennäköisyydellä nousemaan tärkeimpien uutisten joukkoon, kun tietoja vaikuttamistoiminnasta tulee esille.

Suomen omaperäinen malli 

Suomi on ensimmäinen Pohjoismaa, jossa avoimuusrekisteri otetaan käyttöön. Avoimuusrekisteri täydentää jo olemassa olevia avoimuuskäytänteitämme. Julkisuuslaki on tullut monelle toimijalle jo tutuksi. Vaalirahoituksen ilmoitusvelvollisuudesta säädetään jo lailla.  

Euroopan unionissa on ollut jo kauan käytössään oma avoimuusrekisteri (Transparency register), joka perustui vapaaehtoisuuteen 2014–2021 ja on siitä eteenpäin ollut pakollinen. EU:n rekisteri eroaa kuitenkin monella tapaa Suomen kansallisesta avoimuusrekisteristä. Isoin ero on se, että EU:n rekisteri on oikeastaan lobbareiden akkreditointiin kehitetty järjestelmä (kuka saa tavata, kenellä pääsy tiloihin, oikeus osallistua työryhmiin ja kuulemisiin jne.). Sen avulla pyritään legitimoimaan ylikansallista päätöksentekoa. 

Suomessa avoimuusrekisteri tulee olemaan enemmän arkisto ja, kirjaimellisesti, rekisteri, johon pitää raportoida pitkäjänteisen vaikuttamisen toimenpiteet. Toimintailmoitukset tehdään organisaation nimellä, joten yksittäisen tapaajan henkilöllisyys ei tule esiin. Nimitasolla rekisteriin ilmoitetaan kyllä tavattu taho, jos se on riittävän korkealla päätöksenteossa (ministerit, kansanedustajat, korkeat viranhaltijat ja avustajat).

Toisin sanoen, EU:n avoimuusrekisterin toimintaperiaate on varsin erilainen, eikä pohjaa niin vahvasti Suomen järjestelmän ohjattuun läpinäkyvyyteen. Lähimpänä Suomen avoimuusrekisteriä voidaan pitää avoimuusrekistereitä mm. Irlannissa tai Itävallassa. 

Kaikkein tiukinta sääntelyä lobbauksen osalta edustaa USA:n avoimuusrekisteri, joka kehitettiin aikoinaan lukuisten skandaalien jälkeen lobbausteollisuuden suitsemiseksi ja epäasiallisen vaikuttamisen torjumiseksi. USA:n järjestelmä̈ perustuu lainsäädännöllisen jalanjäljen perusteelliseen seuraamiseen ja tarkkaan lobbaamisen sääntelyyn. 

Millaiseksi avoimuusrekisterin käyttö ja kirjavat kirjaamiskäytännöt todellisuudessa muodostuvat, aika näyttää. Rekisteriin kirjautuvilta se nyt ensivaiheessa vaatii ainakin sisäisten prosessien luomista, vaikuttamista tekevän henkilöstön kouluttamista sekä varautumista jo ennakolta varsinaiseen säännölliseen raportointiin – ja ennen kaikkea uudenlaisen avoimuuden aikaan.

Tomi Nyström
Johtava konsultti, vaikuttajaviestintä

Keimo Hakanpää
Viestinnän suunnittelija

Teksti on julkaistu Tekirin kevään Politiikkaluotaimessa. Politiikkaluotaimen voit tilata itsellesi täältä. Tekirin asiantuntijat kirjoittavat säännöllisesti katsauksia ajankohtaisiin aiheisiin. Tomin, Keimon ja muiden viestinnän ammattilaistemme teksteihin voit tutustua laajemmin täällä.