Mitä hallituksen kaatuminen tarkoittaa käytännössä? Lue Tekirin yhteenveto tapahtuneesta ja arvio siitä, mitä seuraavat viikot tuovat tullessaan.
Suomalainen politiikka kiehuu tällä hetkellä. Viime lauantaina Perussuomalaisten puoluekokous valitsi puoluetta 20 vuotta johtaneen Timo Soinin seuraajaksi Jussi Halla-ahon. Valinta itsessään ei ollut yllätys, mutta Halla-ahon ylivoima yllätti lähes kaikki politiikan asiantuntijat. Puheenjohtajan lisäksi koko puoluejohto uusiutui: Laura Huhtasaari, Teuvo Hakkarainen ja Juho Eerola ovat kaikki maahanmuuttovastaisia. Lauantai-iltana alkoi näyttää selvältä, että Sipilän hallituksen taival nykymuodossaan päättyy.
Maanantaina Keskustan puheenjohtaja ja pääministeri Juha Sipilä, Kokoomuksen puheenjohtaja ja valtiovarainministeri Petteri Orpo sekä Perussuomalaisten uusi puheenjohtaja Jussi Halla-aho tapasivat Kesärannassa. Tapaamisen tarkoituksena oli selvittää, onko hallitusyhteistyön jatkamiselle edellytyksiä. Sipilän ja Orpon viikonloppuna antamien kommenttien vuoksi odotuksia ei ollut juuri kellään.
Alkuiltapäivästä Sipilä ja Orpo tviittasivat samaan aikaan koordinoidun viestin: “Keskustelut käyty. Yhteinen esityksemme Kesk./Kok. eduskuntaryhmille: ei edellytyksiä jatkaa yhteistyötä Halla-ahon johtaman PS:n kanssa.” Suomeksi sanottuna tämä tarkoitti sitä, että hallitus kaatuu.
Mitä hallituksen kaatuminen sitten tarkoittaa käytännössä?
Tänä iltana Keskustan ja Kokoomuksen eduskuntaryhmät kokoontuvat ja arvioivat tilannetta. Perussuomalaiset arvioi huomenna.
Konkreettisesti se tarkoittaa sitä, että hyvin pian nähdään se, mistä Sipilä puhui jo syksyllä 2015: Pääministeri kävelee presidentin luokse ja ojentaa eroanomuksen. Tämän jälkeen käynnistyy prosessi, joka on määritelty perustuslaissa hyvin selvästi ja sen mukaan edetään. Määrätään hallitustunnustelija, tavataan eduskuntapuolueita, käydään hallitustunnusteluja ja lopulta käynnistetään hallitusneuvottelut. Hallituksen kaatuminen ei siis ole yhtä kuin uudet eduskuntavaalit, vaikka pienemmät oppositiopuolueet ovatkin tällaisia vaatimuksia esittäneet.
Todennäköisin skenaario on, että Keskusta ja Kokoomus muodostavat enemmistöhallituksen Ruotsalaisen kansanpuolueen ja Kristillisdemokraattien kanssa. Alustavia tunnusteluja ja neuvotteluja on käyty jo jonkin aikaa kulisseissa. Vaikka Halla-ahon valinnan jälkeen pääministeri oli yhteydessä kaikkiin eduskuntapuolueisiin, vakavimmat ja pisimmät puhelinkeskustelut käytiin mitä todennäköisimmin RKP:n ja KD:n kanssa.
Pääministerinä jatkaa Sipilä ja pääministerin sijaiseksi tulee valtiovarainministeri Orpo. Perussuomalaisilta vapautuvat ministerisalkut jaetaan neljän hallituspuolueen kesken esimerkiksi niin, että Keskusta ja Kokoomus saavat kumpikin yhden, RKP kaksi ja KD yhden. Oma lukunsa on, mitä eduskunnan puhemiehen paikalle tapahtuu. Hallituksen työskentelyä helpottaa huomattavasti, kun puhemies tulee hallituspuolueesta. Kolikon kääntöpuolena on se, että puhemies ei äänestä. Mikäli Perussuomalaisista loikkaisi enemmän kuin kolme kansanedustajaa, puolue tippuisi toiseksi suurimman puolueen asemasta neljänneksi suurimmaksi.
Näiden neljän puolueen yhteenlaskettu paikkamäärä eduskunnassa on 101. Se on hiuksenhieno enemmistö, joka vaikeuttaa hallituksen työskentelyä myös käytännön järjestelyjen suhteen. Äänestykset pitää suunnitella tarkoin ja eduskuntaryhmien piiskureiden pitää tietää jatkuvasti, missä oman ryhmän kansanedustajat ovat. Yllättäviin poissaoloihin ei ole varaa. Tilannetta helpottaisi se, mikäli osa perussuomalaisten nykyisestä eduskuntaryhmästä loikkaisi hallituspuolueisiin. KD voisi olla loikkaaville perussuomalaisille helpoin vaihtoehto.
Teoriassa on mahdollista, että loikkauksen asemesta osa perussuomalaisista jatkaa hallituksessa omana ryhmänään. Pääoppositiopuolue SDP on ilmoittanut, että se on valmis hallitusvastuuseen vain uusien eduskuntavaalien kautta. Uudet eduskuntavaalit on kuitenkin erittäin epätodennäköinen vaihtoehto tässä vaiheessa.
On selvää, että RKP ja KD vaativat oman puumerkkinsä uudistettuun hallitusohjelmaan. Se, minkälaista hintaa pienemmät puolueet vaativat, on neuvottelukysymys. Yksi todennäköinen vaihtoehto on, että KD saa alkoholilain kuoppaamisen ja RKP saa Vaasan keskussairaalan ympärivuorokautisen päivystyksen ja kielikokeilu perutaan. Lisäksi maahanmuuttolinjauksiin tehtäneen lievennyksiä.
Talouspolitiikkaan ei ole tule suuria tai merkittäviä muutoksia, vaan uusi hallitus jatkanee pääosin Sipilä I -hallituksen ohjelmalla. Sipilän ja Orpon yhteinen esiintyminen kielii siitä, että heillä on selkeästi sopimus siitä, että hallituksen keskeisimmät uudistukset viedään maaliin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö esimerkiksi sote- ja maakuntauudistuksen linjauksia voisi viilata. On julkinen salaisuus, että Keskusta ja Kokoomus ovat varautuneet jo pidemmän aikaa hallituksen hajoamiseen. Suunnitelmat ovat tarkentuneet sitä mukaa, kun Halla-ahon valinta alkoi näyttää entistä todennäköisemmältä. Perussuomalaisten puoluekokouksen valinnat hitsasivat Sipilän ja Orpon yhteen, vaikka heidänkään yhteistyö hallituksessa ei ole aina ollut kovin ruusuista.
Vaikka hallituksen enemmistö on niukka, tilannetta helpottaa entistä epäyhtenäisempi oppositio. Asian voi toki nähdä myös toisinpäin: Vaikka oppositio on epäyhtenäinen, eduskunnan rooli kasvaa hallituksen enemmistön pienentyessä.
Seuraaviin eduskuntavaaleihin on voimassa olevan aikataulun mukaan vajaat kaksi vuotta aikaa. Uuden hallituksen taipaleesta tulee vaikea, mutta ei suinkaan mahdoton.