Julkisessa keskustelussa lietsotaan euroviisuedustajien menestyspainetta ja hävetään valmiiksi häviötä. Kuitenkin lopulta vain voittosija jää seuraamaan artistia, jos sekään. Lopuille osallistujille euroviisut ovat mahdollisuus näyttäytyä maailmalle, saada jalansijaa laajemman yleisön tietoisuudessa ja edistää omaa viestiään.
Monessa kykykilpailussa kouliintunut Saara Aalto saa ehkä sinutkin ruudun ääreen lauantai-iltana, joten siirrytäänpä hetkeksi Portugalin viisutunnelmiin. Ruodimme kolme viisutapausta, joissa mahdollisuus on hyödynnetty tai mokattu.
1. Portugali
Portugalille viime vuoden ykkössija, jolla tämän vuoden isännyys ansaittiin, oli historiallinen työvoitto. Maa on osallistunut viisuihin vuodesta 1964, eikä menestys aina ole ollut kummoista. Voitto irtosi maan 49. osallistumiskerralla vuonna 2017, jolloin 27-vuotias Salvador Sobral esitti elokuvasävelmämäiseksikin kutsutun rakkauslaulun Amar pelos dois (Rakkautta kahdelle). Päällä oli tumma puku, laulua ei käännetty englanniksi, eikä showelementtejä nähty. Voittopuheessaan Sobral korosti vaatimattoman oloisena musiikin olevan ”tunnetta, ei ilotulitusta” ja toivoi voittonsa vievän kisaa takaisin musiikkikeskeisempään suuntaan.
Isäntämaalle viisut ovat yleensä ylpeä ja onnellinen näytön paikka koko Euroopalle. Kyseessä on edelleen maailman suurin televisioitava suora musiikkitapahtuma. Kisakaupunkiin virtaa tuhatmäärin viisuturisteja ja mediaa, kuin urheilutapahtumiin. Portugali panostikin viisuareenaan ja järjestelyiden sujuvuuteen täysillä. Majoituskapasiteetti riitti, lipunmyynti sujui ja oheistapahtumia järjestettiin. Kokonaisuuden heikoin lenkki olikin hieman yllättäen kisat maahan voittanut Salvador Sobral.
Sobral haukkui portugalilaisen Publico-lehden haastattelussa muiden osallistujamaiden kappaleet ja harmitteli, ettei mikään sittenkään muuttunut. Ennakkosuosikkina pidettyä Israelin tämän vuoden kappaletta Sobral kuvaili ”karmeaksi lauluksi” ja kertoi olevansa iloinen, ettei hänen tarvitse kuunnella kisakappaleita. Israelin artisti Netta Barzilai tyytyi lähettämään Sobralille Twitterissä ”pelkkää rakkautta”.
Palaute: Moka. Mitä kisajärjestäjästä jää nyt mieleen? Salvador Sobralin tölväisyt. Kilpailijoiden haukkuminen on epäurheilijamaista. Anteeksipyyntö olisi paikallaan.
2. Ranska
Ranskaa edustaa tänä vuonna euroviisuissa elektropopduo Madame Monsieur. Edustuskappale Mercy perustuu tositarinaan. Lauluntekijät inspiroituivat Nigeriasta Eurooppaan matkanneella, pakolaisia pelastaneella SOS Mediterranée -laivalla maaliskuussa 2017 syntyneen Mercy-vauvan tarinasta.
Surullisen sävyinen, viime vuosien lohduttomaan pakolaistilanteeseen kantaa ottava kappale muuttuu loppua kohti toiveikkaaksi, ja Mercyn nimen sijaan lauletaan ranskaksi ”merci” (kiitos).
Kappaleen tultua jo valituksi euroviisuihin, median kiinnostus tosielämän Mercy-vauvaa kohtaan kasvoi, ja huhtikuussa 2018 uutisoitiin, että ranskalainen France Inter -media oli jäljittänyt Mercyn perheineen italialaiselta pakolaisleiriltä.
Yhtye ja koko Ranskan euroviisuorganisaatio on koko kevään ajan saanut julkista kritiikkiä siitä, että kisoissa ratsastetaan tosielämän traagisilla ihmiskohtaloilla. Madame Monsieurin muodostavat Émilie Satt ja Jean-Karl Lucas ovat kommentoineet olevansa ilahtuneita, että Mercyllä on kaikki hyvin, mutta myös toivoneet median jättävän perheen rauhaan julkisuudelta.
Palaute: Tyylikkäästi hyödynnetty mahdollisuus. Koskettava, yhteiskunnallinenkin laulun aihe, joka voi purra eurooppalaisiin paremmin kuin sisällötön bilemusiikki. Esiintyjien vetoaminen laulun ”päähenkilön” yksityisyyden kunnioittamiseen ei voisi asiallisempi olla.
3. Suomi
Suomessa on vuodesta 2012 lähtien etsitty euroviisuedustajaa Uuden Musiikin Kilpailu -nimisen formaatin avulla, jossa on ollut mukana sekä avoimeen kilpailuun demon lähettäneitä että kutsuartisteja. Avoin demokisa oli käynnissä myös vuotta 2018 ajatellen, mutta kesken kilpailun Yle muutti suuntaa ja julisti Saara Aallon kutsuartistikseen. Menettely herätti sekä kiittelyä että voimakasta arvostelua.
Puhtaasti viisutulosmielessä riskinotto on kannattanut, koska Aalto vei Monsters-kappaleellaan Suomen euroviisujen finaaliin neljän vuoden tauon jälkeen. Aallon viisutaipaleen hieman häslinkipitoisen alun jälkeen kaikki toimenpiteet ovat olleet PR:n riemuvoittoa.
UMK:ssa nähty sekava ja hieman haparoiva Monsters-esitys sai yleisöltä murskapalautteet – ja Ylen viisutiimi kuunteli palautetta. Lissabonin viisulavalla nähtiinkin uudistunut, selkeämpi lavaesitys. Aalto kävi myös promoamassa kappaletta eri Euroopan maissa ennakkojuhlissa ja paikallisissa viisukarsinnoissa, joissa harvemmin on suomalaisartisteja nähty. Youtubeen ilmestyi kaunis, akustinen, 34 kielellä laulettu versio viisukappaleesta – sekä tukku remix-vaihtoehtoja Spotifyyn.
Finaalia edeltävässä lehdistötilaisuudessa Aalto nähtiin yhdessä Suomen kansainvälisesti muistetuimman hirviön, Mr. Lordin kainalossa – kekseliäs monsterien kohtaaminen. Lehdistötilaisuuksissa Aalto on ollut rentoutunut ja sanavalmis. Hän on myös kertonut odottavansa finaalin jälkeistä kokonaispisteiden julkistusta, jotta näkee, mistä maista ääniä on tullut ja minne täten voisi lähteä seuraavaksi keikkailemaan.
Palaute: Juuri näin kuuluu euroviisuosallistuminen hyödyntää. Aivan sama, tuleeko Aallolle viisuista kakkossija vai kahdeskymmenes sija – hän jää yleisöjen mieleen, solmii kontakteja ja saa lisää tilaisuuksia rakentaa kansainvälistä uraa. ”I ain’t scared no more” on hyvä ohjenuora myös viestinnän tekemiseen.
Euroviisufinaali la 12.5. klo 22:00, TV2 tai Yle Areena.