”Pörssin ainoa etiikka on Rajamäen etikka”, lausahti Henrik Kuningas vuonna 1988 City-lehdessä. Kuningas, joka on tuon ajan tunnetuin suomalainen pörssimeklari, pyrki opastamaan yhtä pörssiyrityksen toimitusjohtajaa ymmärtämään sijoittajien sielunelämää. Sinänsä letkautus on ylilyönti, sillä etikkaa taisi löytyä vain Pörssitalon alakerrasta Adlonin keittiöstä. Rajamäen etikkatehtaan omisti tuolloin Alko, jonka osaketta ei ole koskaan noteerattu pörssissä.
Sijoittajien ja pörssiyritysten näkökulma etiikkaan on tuosta ajasta väkevöitynyt. Nyt sekä pörssiyritysten toimintaa että osakkeiden kaupankäyntiä säädellään hyvinkin tiukasti lakien ja sääntöjen avulla. Valtaosa suurista institutionaalisista sijoittajista ja varainhoitajista on sitoutunut YK:n vastuullisen sijoittamisen periaatteisiin ja sijoituskohteilta edellytetään yritysvastuun noudattamista ja siitä viestimistä. Osalle yksityissijoittajista koko teema tuntuu olevan edelleen turha, mutta toisaalta yhä useampi ymmärtää vastuullisuuden vähintäänkin osana yritysten riskien- ja maineenhallintaa.
Yritysvastuu on jo osa nykypäivän markkinataloutta, koska se määrittää tavan, jolla arvoa voidaan tuottaa sidosryhmille pitkällä aikavälillä. Vastuullisuus näkyy siten myönteisesti viimeisellä rivillä. Siksi se onkin noussut marginaalisesta teemasta strategioiden pohjaksi ja tukitoiminnoista johtoryhmään. Ja kun sijoittajat ja asiakkaat edellyttävät vastuullisuutta yrityksiltä, niin vastaavasti yritykset siirtävät vastuuta hankintaketjuilleen. Näin lumipalloefekti saa aikaan jatkuvan muutoksen.
Samalla kun vastuullisuuden vaatimus on lisääntynyt, niin yritykset ovat alkaneet viestiä periaatteistaan ja toimintatavoistaan ja saavutuksistaan. Sijoittajaviestintään on tullut liiketoiminnan ja tulosten kuvauksen rinnalle yritysvastuun teemat. Pörssiyritysten verkkosivuilla ja vuosiraporteissa liiketoiminnan tiedot tuntuvat tiivistyneen ja yritysvastuunäkökulmien kasvaneen. Joissakin kohdin vastuullisuus on jopa ajanut liiketoiminnan kuvauksen ohi.
Vastuuteemasta kerrottujen tietojen luotettavuus kasvaa jatkuvasti. Vapaamuotoisesta sanallisesta viherpesusta on jo siirrytty olennaisimpiin asioihin ja auditoitujen tunnuslukujen vertailuun ja negatiivisista haittavaikutuksista positiivisen kehityksen kuvaamiseen. Toki paljon on vielä tehtävää, mutta paljon on edistytty niistä ajoista, jolloin pörssin etiikan saattoi asettaa kyseenalaiseksi. Pörssiyritykset lienevät toimineen airueena juuri vastuullisuuden edistämisessä.