Hyvä paha energia – mihin globaalit trendit vievät Suomen ja Euroopan energiapolitiikkaa?

Energiapolitiikasta on viime vuosina tullut mitä suurimmissa määrin niin talous-, ilmasto- kuin turvallisuuspolitiikkaa. Energiapolitiikka on samalla merkittävä osa globaalia suurvaltakilpailua ja taistelua rajallisten resurssien hallinnasta, jossa omien kyvykkyyksien kehittäminen on tärkeää.

Ilmastonmuutoksen vastainen taistelu on keskeinen ajuri kaikessa tulevaisuuden politiikassa ja merkittävin megatrendi, joka muuttaa koko yhteiskuntamme toimintaa. Energiasektori muodostaa globaalien CO2-päästöjen osalta suurimman yksittäisen osa-alueen, vastaten niistä noin 35 prosentista. Näistä päästöistä noin 45 prosenttia tulee hiilestä, 35 prosenttia öljystä ja 20 prosenttia maakaasusta.

Ymmärrys ilmastonmuutoksen merkittävyydestä on luonut suuren globaalin kysynnän puhtaille energiaratkaisuille, joita useat suurvallat havittelevat muhkeilla investointituilla. Energiasta on tullut siis mitä suurimmissa määrin talouspolitiikkaa ja edellytys menestykselle tulevaisuuden globaalissa taloudessa.

Kiihtyvä kilpailu investoinneista politiikan keskiössä

Kilpailu vihreän siirtymän globaalista herruudesta kiihtyy. Yhä kiristyvässä suurvaltakilpailussa tärkeään rooliin nousee kysymys siitä, ketkä kykenevät tuottamaan tarpeeksi energiaa oman teollisuuden ja kansalaisten tarpeeseen.

Investointituet ovat nousseet keskusteluun myös EU:ssa ja globaalit trendit vievät energiapolitiikkaa vahvasti entistä valtiovetoisempaan suuntaan. Esimerkiksi Saksa, Ranska ja Yhdysvallat tukevat jo nyt merkittävillä, miljardien mittaluokan tuilla energian ja vihreän siirtymän investointien sijoittumista maahansa. Kesäkuun EU-vaaleihin käydäänkin tilanteessa, jossa yhteistä päätöksentekoa tulevista energiaratkaisuista voidaan odottaa pikaisesti tulevan komission ja parlamentin työpöydälle. EU asettaa tulevalla kaudella muun muassa päästövähennystavoitteensa vuodelle 2040.

Samalla energiaa on viimein alettu käsitellä ja ymmärtää yhä vahvemmin huoltovarmuusnäkökulmasta ja osana turvallisuuspoliittista kokonaisajattelua Euroopassa. Tämä kirkastui ennen kaikkea Euroopan energiakriisin 2022-2023 aikana, kun Venäjä käytti Eurooppaa vastaan niin sanottua energia-asetta hybridivaikuttamisen keinona. Edelleen fossiilisiin polttoaineisiin liittyy useita merkittäviä turvallisuuspoliittisia näkökulmia. Merkittävin osa maailman öljystä tulee länsimaiden näkökulmasta kyseenalaisia intressejä tavoittelevista valtioista, kuten Saudi-Arabiasta, Venäjältä tai Arabiemiraateista. Euroopan energiapolitiikkaan vaikuttaa merkittävästi halu kasvattaa taloudellista riippumattomuutta niin näistä valtioista kuin myös esimerkiksi Kiinasta.

Suomen valtit häilyvät, kun kilpailun säännöt muuttuvat

Suomen valttikortit kilpailussa investoinneista ovat aina olleet sieltä perinteisemmästä päästä: vakaa ja ennustettava yhteiskunnallinen toimintaympäristö ja lainsäädäntö, paljon harvaan asuttua maa-aluetta, erinomainen kantaverkko sekä muun muassa korkea teknologinen osaaminen ja koulutuspääoma. Lisäksi meillä on yksi maailman kunnianhimoisimmista hiilineutraaliustavoitteista – 2035 – mikä tuo toimintaympäristöön ennustettavuutta ja näyttäytyy globaalissa perspektiivissä kilpailuetuna.

Suomi ei ole perinteisesti kannattanut investointitukia, vaan poliittinen konsensus on ollut, että investoinnit on toteutettava markkinaehtoisesti ja reilulla kilpailulla. Suomi onkin tällä hetkellä merkittävän haasteen edessä, sillä globaalit ja eurooppalaiset trendit vievät juuri nyt kehitystä päinvastaiseen suuntaan valtioiden tukiessa omalle maaperälleen sijoittuvia investointeja. Taloudellisessa huutokilpailussa Suomella ei ole edellytyksiä menestyä, etenkin ottaen huomioon maamme julkisen talouden tilanteen ja lähivuosien ennusteet.

Elinkeinoelämän keskusliitto EK on tässä tilanteessa kääntänyt kantansa valtioiden investointitukien vastustamisesta siihen, että Suomen olisi ajettava EU:n laajuisen tukijärjestelmän luomista, jonka avulla voitaisiin tasoittaa yhteistä pelikenttää ja ehkäistä taloudellista kilpailua EU-maiden välillä. Nähtäväksi jää, tarttuuko Petteri Orpon hallitus tähän avaukseen.

Suomen valtionhallinnossa valmistellaan tällä hetkellä muun muassa uutta energia- ja ilmastopoliittista strategiaa, jonka on tarkoitus valmistua keväällä 2025, sekä teollisuuspoliittista strategiaa, jonka on tarkoitus valmistua 2024 loppuun mennessä. Strategioissa linjataan monesta energia- ja ilmastopolitiikan tärkeästä osa-alueesta. Hallitusohjelmassa esitetty visio Suomesta ”puhtaan energian suurvaltana” vaatii vielä monta uutta poliittista päätöstä. Ilmasto- ja energiastrategia suuntaa ministeriöiden ja muun valtionhallinnon työtä tuleviksi vuosiksi.

Entä sitten se ydinvoima? Viime aikoina ydinvoiman suosio on ollut merkittävässä kasvussa ja tuoreen Energiateollisuuden kyselytutkimuksen mukaan jopa 83 prosenttia suomalaisista suhtautuu ydinvoimaan suopeasti. Suomen poliittisessa kentässä kansanedustajat seuraavat erittäin tarkalla silmällä äänestäjien mielialoja. Kaikilla hallituspuolueilla on toiveita isolle uudelle ydinvoimalalle, ehkä jopa useammalle. Edes oppositiossa nämä suunnitelmat tuskin herättävät merkittävää vastustusta, vaan konsensus ydinvoiman osalta on Suomessa vahvistunut merkittävällä tavalla, ja jopa vihreät ovat kääntäneet kantansa ydinvoimasta positiiviseksi.

Menestys puhtaassa energiassa ja vihreässä siirtymässä on Suomelle kohtalonkysymys

Suomen tulevaisuuden energia- ja ilmastopolitiikkaa ohjaavat tarve ymmärtää globaaleja kehityskulkuja energiasektorilla, EU-tasolta tulevat vaatimukset ja yhdessä sovitut askelmerkit sekä oma sisäinen halu varmistaa puhdas elinympäristö myös tuleville sukupolville. Samalla pärjääminen puhtaassa energiassa ja vihreässä siirtymässä on kohtalonkysymys Suomen taloudelle ja tulevalle menestyksellemme.

EK:n dataikkunassa, joka listaa vihreän siirtymän investointeja, on listattuna Suomeen suunnitteilla tai toteutuksessa olevia vihreän siirtymän investointihankkeita yli 260 miljardin euron edestä. Vuonna 2023 Suomeen toteutetut investoinnit olivat kuitenkin tasolla, joka on ollut yhtä matala viimeksi vuonna 2019. Tällä hetkellä hankkeiden toteutumisen yllä on tummia pilviä monestakin syystä.

Varmaa on, että keinot näiden hankkeiden saamiselle toteutukseen on löydettävä. Pelissä on Suomen toiveet niin taloudellisesta kasvusta, menestyksestä maailmanmarkkinoilla kuin uusien teollisten investointien houkuttelemisesta maahamme.

Keimo Hakanpää
vaikuttajaviestinnän konsultti

Akseli Rouvari
vaikuttajaviestinnän konsultti

Tomi Nyström
johtava konsultti, vaikuttajaviestintä

Tekirin asiantuntijat kirjoittavat säännöllisesti katsauksia ajankohtaisiin aiheisiin. Keimon, Akselin, Tomin ja muiden viestinnän ammattilaistemme teksteihin voit tutustua laajemmin täällä.