Uutisjournalismin lähtökohta on, että toimittaja pyrkii kirjoittamaan juttunsa ja haastattelunsa mahdollisimman neutraalisti.
Ideaalina massamedialla on tavoitella kaikenlaisia lukijoita eli suurta yleisöä. Se tulee ilmi myös journalistin ohjeiden alussa: journalisti on vastuussa ennen kaikkea yleisölleen, ja sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tärkeintä pääomaa medialle yleisön tavoittelussa on tasapuolisuus ja sen tuoma uskottavuus.
Jutun kylkeen toimittaja voi toki kirjoittaa oman kommenttinsa. Tämä onkin viime vuosina korostunut, kun toimittajilta toivotaan uutisten oheen tai sijasta mielipiteellistä aineistoa – ajankohtaisten tapahtumien kommentointia tai analysointia. Mielipiteellisestä aineistosta ei sosiaalisessa mediassa ole pulaa, ja lehdistö kilpailee silmäpareista vaikkapa sosiaalisen median kommentaattoreiden kanssa.
Kenties media tarvitsee vähemmän mielipiteitä, kuten PTT:n viestintäpäällikkö Kimmo Mäkilä Kalevassa totesi. Näin on varsinkin siksi, että mielipiteet ja faktat tunnetusti sekoittuvat helposti. Niin sekoittuvat usein tulkinnoissa keskenään myös mediassa esiintyvä mielipiteellinen ja uutisellinen aineisto. Se, että toimituksilla on niukkenevistakin resursseista huolimatta yhä pyrkimys luotettavuuteen ja tasapuolisuuteen, tuntuu välillä unohtuvan mediaa kommentoivilta.
Kunpa joku tuomitsisi haastateltavan!
Ilmiö tulee esiin eritoten politiikan uutisoinnissa, mutta ei rajoitu siihen.
Aika ajoin sosiaalisen median keskustelussa toivotaan, että toimittaja tavalla tai toisella tuomitsisi haastateltavan esittämät sitaatit tai moittisi niitä – ikään kuin toimittajan pitäisi toimia julkisuudessa tuomarina epätoivotuille viesteille.
Kun näin ei tehdä, osa vaikuttaa näkevän journalismin sätkynukkena, joka pelaa poliittisten vastustajien pussiin, tutkija Timo Harjuniemi totesi kesällä blogitekstissään. Missä tasapuolisuuden vaatimus silloin mahtaa piillä?
Pontimena Harjuniemen kirjoituksessa oli eritoten Helsingin Sanomissa ilmestynyt perussuomalaisen poliitikon haastattelu, mutta sen ajatukset pätevät laajemminkin julkiseen keskusteluun. Jos toimittajan tehtävänä todella olisi olla tuomari julkisessa keskustelussa, voisimme jättää lehdet sikseen ja keskittyä lukemaan Twitter-väittelyitä.
Jos mainoksen haluaa, se kannattaa ostaa
Yhtä lailla toimittajan tehtävänä ei ole viedä jonkun tietyn tahon asiaa esiin, vaan valikoida aiheensa ajankohtaisuuden, kiinnostavuuden ja kriittisyyden kautta.
Voi olla, että toimittajan juttuunsa valitsema tarkastelun kohde A ei ole se tarkastelun kohde B, joka sinun mielestäsi voisi olla oikeutetumpi. Se on ihan ok. Toimittajan – ainakaan juuri kyseisen toimittajan – tehtävä ei ole valita juuri sinun kohdettasi arvostelun alle. Moniäänisessä mediassa voi odottaa, että joku muu niin mahdollisesti tekeekin.
Tämä kannattaa pitää mielessään myös kaikkien niiden, jotka toivovat pääsevänsä asiallaan lehdistöön – sekä niiden, jotka tahtomattaan lehdistön käsittelyyn joutuvat. Median tehtävä ei ole ajaa sinun asiaasi. On kuitenkin syynsä sille, miksi kannattaa haluta ja moni haluaakin esiintyä mediassa sen sijaan, että tekisi mainoskampanjan omasta hyvyydestään: median katse antaa kohteelleen vähintäänkin punnitun leiman.
Samalla korostuu myös kyky vastata ikäviin aiheisiin ennakolta sopivalla tavalla. Kannattaa olla valmis myös tuomaan esiin sellaisia aiheita, jotka eivät ole organisaatiollenne niin mukavia. Toisaalta kannattaa myös pohtia, ketä muuta tahoa toimittaja voisi aihepiiristä jututtaa sinun lisäksesi.
Niin saa juttuaiheelle myös enemmän rosoisuutta – ja lisää kiinnostavuutta toimittajan näkökulmasta, kun tarjolla ei ole pelkkää naminamia tai yhden tahon näkökulmaa.
Niko Vartiainen
Viestintäkonsultti
Miten saat toimittajat kiinnostumaan juttuaiheestasi? Kokosimme vinkit maksuttomaan oppaaseen.
