Monimutkaisessa maailmassa mielipiteet ja faktat sekoittuvat – ilmiöiden ymmärtäminen vaatii yksilöltä laajaa selvitystyötä 

Tietoa on saatavilla enemmän kuin koskaan, mutta moninaisen tiedon seasta on välillä vaikeaa erottaa, mikä on faktaa ja mikä vain mielipide, kirjoittaa Tekirin viestintäkonsultti Jenny Kestilä. Kokonaisuuden hahmottaminen vaatii ponnisteluja sekä yksilöiltä että yrityksiltä.

Sähköpostiini tipahti taannoin Jenny Gyllanderin perustaman Thingtesterin uutiskirje, jossa kysyttiin, millä kriiteereillä brändit saavuttavat mielessämme vastuullisen toimijan statuksen.

Uutiskirjeen tilaajien vastausten perusteella Gyllander oli päätynyt yhteen johtopäätökseenYksilö joutuu tekemään paljon omaa selvitystyötä ymmärtääkseen, ovatko jonkin tietyn brändin väitteet omasta vastuullisuudestaan todella aitoja ja oikeutettuja.” 

Personal Due Diligence eli yksilön oma selvitysvelvoite.  Nämä sanat kuvaavat mielestäni oivallisesti tämän päivän sosiaalisen median keskustelukulttuurin vaatimuksia. Tällä tarkoitetaan yksilön huolellisuutta ja selvitystyötä esimerkiksi sosiaalisessa mediassa käytävien keskustelujen aiheista ja todellisista tarkoitusperistä.

Yksilön oma selvitysvelvoite vaaditaan, jotta pystyy ottamaan oikealla tavalla kantaa ajankohtaisiin asioihin ja tekemään esimerkiksi valveutuneita ostopäätöksiä. 

Tietoa, niin faktoja, mielipiteitä kuin valeuutisiakin, on koko ajan tarjolla valtava määrä. Oikeastaan tietoa ei ole ainoastaan tarjolla, vaan sitä tuputetaan meille jatkuvalla, paineisella syötteellä. Yksilölle jää vastuu kahlata tietoviidakossa ja yhdistää jo lukemiaan asioita suurempiin kokonaisuuksiin. 

Samalla pitäisi osata lukea sitä, mitä teksteistä jää puuttumaan. Yleisesti puhutaan medialukutaidosta, mutta mielestäni nykyään sosiaalisessa mediassa yksilöltä vaaditaan jo paljon enemmän. Viimeisten kuukausien aikana somessa on kiertänyt useampi uutisaihe, joihin perinteisellä medialla on ollut tahmeutta tarttua ja yksittäisille sosiaalisen median käyttäjille on jäänyt lopulta vastuu ottaa selville, mistä on todella kysymys.

Listaan tässä muutaman viimeaikaisen tilanteen, jotka herättivät minut tarkastelemaan omaa tiedon käsittelyäni:  

 2. kesäkuuta, Black Lives Matter 

Kesäkuun toinen päivä jokainen Instagram-käyttäjä huomasi oman syötteensä täyttyvän mustista kuvista. 

Kyseessä oli Yhdysvalloista lähtenyt Black Lives Matter -liikkeen tuenosoitus ja aktivismin ilmentymä verkossa. Ensin mukaan lähtivät yksittäiset henkilöt, kohta mukana olivat somejulkkikset ja pian myös yritykset julkaisivat mustia kuvia yritystileiltään.

Yritykset, jotka eivät osoittaneet tukeaan liikkeelle, teilattiin. Yritykset, jotka osoittivat tukensa liikkeelle, mutta eivät olleet koskaan aikaisemmin ottaneet yhteiskunnallisiin asioihin kantaa, teilattiin tekopyhinä.

Kiivas keskustelu siitä, saako yritys tai valkoinen ihminen ladata mustan kuvan Instagramiin tuntui vievän itse asialta kaiken palstatilan vain muutama päivä aktivismikampanjan aloituksen jälkeen.

Mustista kuvista puhuttiin kaikkialla, ja erityisesti siitä, mitä saa tai ei saa tehdä. Päivittäin eri tuttavani listasivat minulle syitä, miksi olivat tai eivät olleet lähteneet mukaan. Internetissä jaettiin listauksia ja ohjeita valkoisille ihmisille, miten tunnistaa oma etuoikeutensa, miten puhua Black Lives Matterista tai miksi pitäisi olla hiljaa ja antaa aiheelle sen ansaitsema tila.

Erilaisten kirjoitusten ristitulessa koin, että minä en selvästi tiennyt asiasta tarpeeksi. Pysähdystilassa aloitin ainakin jonkinlaisen Personal Due Diligence -prosessin, jonka aikana luin jokaisen aiheesta löytämäni kirjoituksen. Pysähdyin, kuuntelin ja yritin ymmärtää, mitkä ovat sokeat pisteeni, mitä maailmassa oikein tapahtuu. Jälkeenpäin ajattelin, että osaisinpa useammin pysähtyä. 

28. heinäkuuta, Women Empowering Women

Olin juuri tuudittautunut kesäloman syleilyyn, kun sain eräältä ihailemaltani naiselta Instgramissa yksityisviestin:

”There is a woman empowering challenge going around on Instagram. Post a photo in black and white to show your support to women. #WomenEmpoweringWomen”.

Olin valtavan otettu, että juuri ihailemani nainen oli haastanut minut mukaan haasteeseen. Halusin ehdottomasti kertoa myös itse inspiroiville naisille ympärilläni ihailevani heitä. Julkaisin oman mustavalkoisen kuvani ja haastoin lisää naisia mukaan.

Seuraavana aamuna heräsin ja avasin kännykästäni uutiset

”Ympäri maailmaa leviävä kuvahaaste ottaa kantaa naisten asemaan Turkissa – monille sen todellinen merkitys paljastui vasta kuvan julkaisun jälkeen”

Olin yksi näistä monista. Yön aikana oli selvinnyt, että haasteen todellinen merkitys oli hävinnyt matkan varrella. Kuvahaasteessa oli kyse todellisesta hädästä ja väkivallasta, jota naiset kokevat Turkissa. Moni kirjoitti nyt sosiaaliseen mediaan, miten typerät valkoiset naiset haluavat vain jakaa omia siloteltuja kuviaan sen sijaan, että aidosti selvittäisivät mistä näissä kuvahaasteissa on oikeasti kyse. 

Minua hävetti. En ollut selvittänyt mihin haasteeseen olin lähtenyt mukaan. Miksi en ollut lukenut Turkissa tapahtuvasta naisten kohtaamasta väkivallasta aikaisemmin? Mietin, pitäisikö minun nyt poistaa kuva, jonka olin eilen lisännyt. Lopulta korjasin edellisenä iltana postaamani julkaisun kuvatekstin kertomaan haasteen todellisesta merkityksestä. Mielessäni pyöri kuitenkin vielä monta päivää, miksi en ollut tehnyt huolellisempaa selvitystyötä.

Lisäys: kun tämä blogi julkaistiin, sain ystävältäni linkin CNN:n uutiseen, missä tarkennettiin haasteen alkuperää. Uutisen mukaan haaste lähti liikkeelle Brasiliasta ja sen alkuperäinen tarkoitus oli voimannuttaa naisia sosiaalisessa mediassa. Suomalaiset mediat eivät ole korjanneet omia uutisiaan, missä he käsittelivät haastetta ja sen alkuperää. 

 

26. elokuuta, Oatly  

Olin lounaalla ja katselin samalla tuttavieni lataamia Instagram-tarinoita. Huomasin, että moni oli julkaissut samanlaisen kuvan Oatlyn maitopurkista ja huomiota herättävästä tekstistä, jonka mukaan Oatlyn yksi omistaja, pääomasijoitusyhtiö Blackstone, tuhoaa sademetsiä ja polkee ihmisoikeuksia. Pian siskonikin jakoi kuvan omassa stoorissaan. Seuraavaksi tuntemani somevaikuttaja. 

Muutama tunti myöhemmin, kun melko moni tuttuni oli ehtinyt julistaa vaihtavansa Oatlyn johonkin toiseen kauramaitotuotteeseen, keskusteluun ilmestyi myös muita ääniä. Yksi kertoi, miten Blackstone tekee myös hyviä ja vastuullisia asioita, toinen opetti ihmisiä markkinatalouden lainalaisuuksista, kolmas syytti kaikesta maailman pahasta kapitalismia.

Moni ehti poistaa jakamansa julkaisut. Seurasin tilanteen kehittymistä sivusta ja ihmettelin, millä vauhdilla mielipiteet ja faktat sekoittuivat keskenään. 

–– 

Selvää on se, että tiedon puuttumisen tajuaa vasta, kun tietoa tulee lisää. Kun keskustelu äityy paineiseksi, täytyy yrittää säilyttää mielenrauha. Tämä on tärkeä muistutus niin yksittäiselle somettajalle kuin yrityksen viestintätiimillekin. 

–– 

Kesän aikana somessa levinneet kampanjat ovat muistuttaneet minua siitä, että maailma on koko ajan monimutkaisempi. Tietoa on saatavilla enemmän kuin koskaan, mutta moninaisen tiedon seasta on välillä vaikeaa erottaa, mikä on faktaa ja mikä paskapuhetta. Kokonaisuuden ymmärtäminen, Personal Due Diligence, vaatii yksilöltä ponnisteluja.

Yritykset voivat kuitenkin auttaa asiakkaitaan tekemään maailmasta selkeämmän: mitä läpinäkyvämpää, helposti saatavilla olevaa ja ymmärrettävämpää tietoa yritykset tarjoavat, sitä helpompaa kuluttajien on tehdä omaa faktantarkistustaan. 

Monimutkaisessa maailmassa tarvitaan parempaa jäsentelyä, oman viestinnän läpivalaisua ja brutaalia totuudellisuutta. Jos organisaatiosi haluaa tehdä yhä parempaa, kohderyhmiä palvelevaa viestintää, niin me Tekirissä olemme valmiita auttamaan. Haluamme jättää jäljen maailmaan. Haluamme olla asiakkaidemme apuna muuttamassa maailmaa paremmaksi.

Jenny Kestilä 
Viestintäkonsultti

New call-to-action