Hallitusohjelmaneuvottelut – miten keskustasta tuli neuvottelukumppani ja miltä neuvotteluiden dynamiikka vaikuttaa?

Eilen hallitustunnustelija Antti Rinne ilmoitti aloittavansa varsinaiset hallitusneuvottelut keskustan, vihreiden, vasemmistoliiton ja RKP:n kanssa jättäen kokoomuksen todennäköisesti oppositioon ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen. Mitä mahdollisesta hallituspohjasta pitäisi ajatella?

SDP on ollut jo ennen eduskuntavaaleja kallellaan punamultapohjaan, mutta keskustan vaali-illan tappion myötä kokoomuksen asemien ajateltiin vahvistuneen. Onkin totta, että hallituspohja, jossa mukana olisivat SDP:n ja kokoomuksen lisäksi esimerkiksi vihreät ja RKP, löytäisi varmasti yhteisen sävelen helposti esimerkiksi perhevapaiden uudistamisessa, ilmastonmuutoksen hillinnässä ja jossain määrin myös isoissa rakenteellisissa uudistuksissa. Tällä koalitiolla hallituksella olisi eduskuntavaalien tulosten perusteella 108 paikkaa, mikä antaisi pienelle RKP:lle vaa’ankieliaseman hallituksen päätöksiä tehdessä. Tämä halu päästä tekemään astetta vasemmistolaisempaa politiikkaa sekä jossain määrin kokoomuksen talouslinja ohjasivat neuvottelujen tulosta kohti Antti Rinteen ilmoittamaa pohjaa. Keskustan kanssa mukaan mahtui myös vaalivoittajiin kuuluva vasemmistoliitto, jonka kanssa kokoomus oli haluttomampi hallitustyöskentelyyn. Keskustaa lukuun ottamatta hallitusneuvotteluihin osallistuvat puolueet joko pitivät paikkamääränsä eduskunnassa tai kasvattivat sitä reippaasti. Silti suomalaisessa politiikassa on totuttu aloittamaan neuvottelut vaalien voittajien kesken, minkä vuoksi keskustan mukaantulo saattoi hieman hätkähdyttää.

Keskustan kenttäväki kannusti hallitukseen

Miten vaalien häviäjä ja edellisen kauden porvarihallitusta johtanut keskusta sitten päätyi mukaan tähän kansanrintamaksi kutsuttuun hallituspohjaan? Hyvin pian eduskuntavaalien jälkeen keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä – lähes ainoa keskustalainen, jonka kanssa SDP:n kenttäväki ei halunnut tehdä hallitusyhteistyötä – ilmoitti eroavansa puolueen puheenjohtajan paikalta. Keskustan eduskuntaryhmä uudistui vaalien myötä myös rajusti ja joukossa on nyt paljon kansanedustajia, jotka ovat Sipilän johtamasta politiikasta vapaita. Tällä kaudella pöydällä on myös isoja poliittisia kysymyksiä, kuten ilmastonmuutoksen torjunta, jonka keinoihin keskusta haluaa varmasti olla vaikuttamassa. Se onnistuu vain hallituksessa, jossa keskusta voisi parhaimmillaan saada poliittisena voittona vielä kynnyskysymykseksi asettamansa maakunnat.

Keskustan kenttäväki on kipuillut jossain määrin koko hallituskauden Sipilän Oy Suomi Ab:ta kuntoon laittavan muutosjohtajan politiikan kanssa, ja SDP:n johtamassa hallituksessa puolueella on mahdollisuus tehdä astetta alkiolaisempaa politiikkaa. Helppoja neuvotteluja tai hallituskautta ei kuitenkaan ole tulossa, sillä keskustassa on syyskuussa pidettävän ylimääräisen puoluekokouksen vuoksi valtatyhjiö, jonka täyttämisestä puolueen kärkinimet kamppailevat. Ison vaalitappion kokeneen puolueen itsetutkiskelu on varmasti vielä kesken, ja keskustalla on iso työ kirkastaa hallituksessa itselleen ja äänestäjilleen ennen seuraavia vaaleja, mitä varten se on olemassa. Tämä voi aiheuttaa kipuilua hallituksessa. Uutta on myös keskustan rooli hallituksessa muuna kuin pääministeripuolueena, sillä edellinen kerta oli noin kolmekymmentä vuotta sitten.

Hallitusneuvotteluja käydään kahdeksan eri ilmiön kautta

Itse hallitusneuvottelut käydään kahdeksan eri ilmiötä käsittelevän neuvottelupöydän kautta, joita täydentävät vielä erilliset alatyöryhmät. Hallitukseen on odotettavissa arviolta 18 ministeriä, kun viime kaudella Sipilän hallitus aloitti 14 ministerillä ja päätyi lopulta 17:ään. Valtasuhteiden ministerinsalkkujen osalta on ennakoitu jakautuvan seuraavasti: SDP 7, keskusta 5, vihreät 3, vasemmistoliitto 2, RKP 1.

Hallitusohjelman muoto on strateginen ja se sisältää konkreettisia toimenpiteitä tavoitteiden saavuttamiseen. Ideologista liimaa löytyy neuvottelijoilta erityisesti oikeisto-vasemmistoakselin suhteen, mutta konservatiivi-liberaaliakselilla haetaan esimerkiksi perhevapaauudistuksessa kompromissia. Strategisen hallitusohjelman luominen ja siinä pitäytyminen on asia, jossa hallituskumppaneiden kanttia mitataan. Pystyvätkö puolueet hahmottelemaan yhteisiä strategisia tavoitteita, kun neuvottelijajoukko muodostuu viidestä puolueesta, jolloin halu yksityiskohtaisiin kirjauksiin on tavallista? Neuvotteluissa on myös jotenkin varauduttava siihen, mitä tehdään puoliväliriihessä, jos työllisyys ei nouse toivotulla tavalla.

Yhteinen sävel neuvotteluissa löytyy esimerkiksi panostuksista koulutukseen kaikilla asteilla, väyläinfran kehittämisestä sekä pienituloisten aseman parantamisesta. Eniten ratkottavaa puolueiden välillä on ilmastonmuutoksen hillinnän konkreettisissa keinoissa, verotuksen yksityiskohdissa sekä maakuntien roolissa. Myös askelmerkit sote-uudistukseen vaatinevat enemmän aikaa. Valmista pitäisi Rinteen mukaan olla noin 24.5., mutta todennäköisesti käynnissä oleville eurovaaleille annetaan vaalirauha ja hallitusohjelma julkaistaan vasta 27.5. jälkeen. Hallituksen olisi oltava kasassa joka tapauksessa ennen juhannusta, sillä heinäkuussa alkaa Suomen EU-puheenjohtajuuskausi.